Olen monasti miettinyt että jos tulisi tulipalo,mitä mukaani ottaisin?
Kyllä se olisi ne lukuisat valokuvakansiot jotka elämästä kertovat.Kaiken muun saa rahalla korvattua,mutta elettyä elämää muistoineen ei korvaa mikään!
Alimmassa kuvassa mieheni ja minun lapsuuskuvia - korvaamattomia!
5 kommenttia:
Vanhoissa kuvissa on tosiaan taikaa...
Ihan tuntemattomienkin kuvia vuosien takaa on ihana katsella, kampauksia, vaatteita... saatikka kun omista juurista kyse; Todellakin, aarteitahan ne ovat!!!!!
Itsekkin pidän vanhoista valokuvista, sinulla on upeat aarteet...
Korvaamattomia todentotta. On myös ihanaa että kuvat löytyvät kauniisti sommiteltuina ja tekstattuina noista ihanista albumeista.
Itse olen huomannut oman lapsen kohdalla että albumit täyttyvät lavastetuista otoksista ja juhlapyhistä. Luulen kuitenkin 20 vuoden päästä meitä ja tyttöä kiinnostavan enemmän se, millaista arki aikoinaan oli, miltä näytti maitopurkki, entä keittiö ilman siivousta ja tuunausta. Lastenhuoneen kaaos, tarhakassin sisältö. :-/
Aivan ihania vanhoja kuvia, niissä tosiaan on jotakin lumoavaa. Tunnelma on onnistuttu ihan eri tavalla ikuistamaan kuin nyt digiajalla :)
Mukavaa sunnuntaita kaimalleni!
Ihastuttavia vanhoja kuvia sinulla.. niissä on pysäyttävä ja rauhoittava tunnelma.
Lähetä kommentti